sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

"eopij" ja pohdintaa

"eopij"

ajatuksia yritän pukea sanoiksi,
mutta miksi, koska totuus on alaston

ajatukset muuttuvat sanoina
sanat eivät ikinä kerro totuutta

Kuva mielessä on autenttisempi kuin valokuva,
maalaus,
piirros.

Mutta jos tämä pätee myös musiikkiin, niin
miksei tämä päde myös tuntoon?
pinta,
sisältö,
ilma?
Tuntoaistimus on ainoa, joka on yhtä autenttinen mielessä kuin omassa objektiivisessa olemassaolossaan.
Toisaalta jos
kuulemme musiikkia mielessämme,
näemme kuvia mielessämme,
lausumme tekstejä mielessämme,
miksemme voi tuntea joskus kärsittyä fyysistä kipua?
Huvittaavahan se olisi,
jos jopa tällaisestakin tekstistä voisi johtaa
messiaaniset johtopäätökset,
että
jossain se kärsii vanhoja mustelmiamme.
Tuntoaistimus kuolee pois,
eikä siitä jää meille edes muistoa.
Jokin tuolla kärsii vanhoja mustelmiamme.



Lisäoivallus:
Tämän tekstin mukaan tuntoaistimusta ei voi lokeroida taiteenaloihin musiikkiin, kuviin ja tekstiin, koska tuntoaistimuksen voi tuntea vain sen omassa hetkessä.

Mutta kysymys onkin, että riittääkö tämän piirteen eroavuus tiputtamaan pois taiteen lokerosta?
Tästä päästään seuraavaan tekstiaiheeseemme: Mitkä ovat taiteen piirteitä?